Nyt päätin kirjoittaa pitkästä aikaa kunnolla,ei vain sellaisia pikkujuttuja.Eilen tein focaccialeipää.Onnistui ihan hyvin,vaikka jätin sen vähän liian kauaksi aikaa uuniin.Ainakin on rapsakka pinta.

Kävin tänään etsimässä ylppärimekkoa ja se on tooosi vaikeaa.Haluaisin sellaisen simppelin vihreä-ruskean mekon,joka ei olisi sellaista superhienoa juhlakangasta vaan sellainen kiva perusmekko.Sellainen ,jota voisi käyttää sitten muissakin kissanristiäisissä.Näyttää olevan vaan melko hankalaa löytää sellaista mekkoa tänä keväänä.No,toivotaan,että sellainen vielä astelisi esiin.

Tei eilen myös pätkiskakkua,joka ei kuulu tähän projektiin.Tein sen mun kahden kämppiksen kunniaksi,joilla oli kummallakin aihetta juhlaan.Toisella oli oppilaskonsertti ja toisella meni pitkään kauhisteltu koe hyvin.Bra!Tänään teen uunibanaaneja sekä uuniomenoita.Nams.Tänään kävi minun tosi hyvä ystävä meillä syömässä pätkiskakkua kun oli päässyt sairaalasta.Onneksi hän pääsi nyt kotiin lepäämään ja kaikki meni kivasti siellä.En nimittäin halua menettää ketään superihanista ystävistäni.Se on jotenkin niin hölmöä,että aina kun kaikki on juuri hyvin ja on ihania ystäviä ympärillä niin pitää vaihtaa koulua ja aloittaa tietyllä tavalla kaikki alusta.Tietenkin iän myötä ne tärkeimmät kaverit pysyy ,vaikka ei olisi samassa koulussa ,mutta on se silti ikävää.Varsinkin nyt lukiossa kun olen vihdoin saanut sellaisia ystäviä koulun ja muun kautta ,jotka oikeasti tajuaa minua ja ymmärtää niin en haluaisi erota.Tietenkin on kiva mennä uuteen kouluun ja tutustua uusiin ihmisiin ,mutta minä ainakin tarvitsen minun ystäviäni.Todella tarvitsen.En minä ole valmis vielä todella irtautumaan tutusta ystävä piiristäni.Ei minulla varsinaisesti kotikaupunkia jää ikävä eikä varsinkaan koulua,mutta ystäviä:kyllä!Ja entä jos mä en saa sieltä uudesta kaupungista kavereita.Koska mitä vanhemmaksi tulee,sitä vaikeampi saada uusia ystäviä.Minusta se on aika surullista.

Jollain tavalla kuitenkin nautin hyvin paljon tästä lukuloma ajasta.Ei ole vielä mikään superkiire lukea pääsykokeisiin,on aikaa tehdä kaikkea mitä haluaa,voi nähdä ystäviä paljon.Ihanaa. Ja nyt tuolla on tuollainen ihana aurunkoinen ilma ja muutenkin on kaikin puolin muikea olo(jos ei siitepölyä lasketa).Nyt jos milloin on sellainen olo,että nautin elämästäni täysin siemauksin.Kuulostipas kornilta.

Ajattelin,että menen ensi viikolla kokeilemaan,että voisinko luovuttaa verta.Minulla on aina ollu tosi alhaiset veriarvot,mutta en ole viimeiseen pariin vuoteen mittaututtanut niitä ,niin ajattelin testata.Se neula kyllä hirvittää ,mutta jos en katso niin kyllä se varmaa siitä(en kyllä muutenkaan ikinä voi katsoa kun itseltäni otetaan verta).Niin ajattelin sellaista kokeilla.Toivotaan ,että saan luovuttaa verta.Olisi kivaa auttaa jotain hädässä olevaa.Huomenna menen lääkäriin tämän siitepölyallergian kanssa ,koska mikään ei auta ja tämä on inhaa kun on koko ajan tukossa ja ei edes kuule kunnolla.Toivottavasti se tohtori tietää jotain ja voisi auttaa.

Sitä piti vielä sanoa,että oikeasti olen taas niin koukussa Joanne Harrisin Karamellikengät kirjaan,se on vaan niin hyvä.Sen kirjoittajan  tyyli on vaan niin mahtavaa ja niin mielenkiintoinen aihe.Ihanaa olisi pitää suklaapuotia.Olen tainnut puhua tästä aiemminkin,mutta minulla on vähän se paha tapa,että luen montaa kirjaa samaan aikaan.Varsinkin jos olen lukenut sen kirjan aiemminkin.Mutta kuitenkin,suosittelen kaikille,jotka rakastaa suklaata ja taikuuta.Ja niin btw:14 reseptiä tehty,46 jäljellä.